Julkaistu: 12.11.2020

Avioituvuus jyrkäss?laskussa – noin joka toinen naimisiin ennen 50. ikävuotta

Tilastokeskuksen mukaan avioituvuus on vähentynyt huomattavasti noin vuosikymmenen ajan. Vuonna 2008 solmittiin 32 900 eri sukupuolta olevien avioliittoa, mutta vuonna 2019 enää 21 900. Avioituvuuden aleneminen hidastui 2010-luvun puoliväliss? mutta aivan viime vuosina aleneminen on syventynyt edelleen. Tähän on vaikuttanut erityisesti se, ett?ensimmäisi?avioliittoja on solmittu vuosi vuodelta yh?vähemmän. Mikäli vuoden 2019 avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon olisi vallitsevana, niin naimattomista miehist?puolet ja naimattomista naisista 55 prosenttia solmisi avioliiton ennen 50. ikävuotta.

Avioituvuus? avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon?ja uudelleenavioituvuus?1990–2019, puolisot eri sukupuolta

Avioituvuus? avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon?ja uudelleenavioituvuus?1990–2019, puolisot eri sukupuolta
1. Avioliiton solmineet naiset vastaavan keskiväkiluvun 1 000 yli 15-vuotiasta ei-naimisissa ja ei-rekisteröidyss?parisuhteessa olevaa naista kohti.
2. Ensimmäisen avioliiton solmineet naiset vastaavan keskiväkiluvun 1 000 yli 15-vuotiasta naimatonta naista kohti.
3. Uudelleen avioituneet naiset vastaavan keskiväkiluvun 1 000 naimisissa ollutta naista kohti.

Kuviossa esitetään naisten avioituvuuden kehityst? koska se on samanlainen kuin miesten. Miesten mukaan lasketut luvut ovat vain suurempia kuin naisten paitsi ensimmäisen kerran avioituvuuden luvut, jotka ovat hieman pienempi?kuin naisilla.

Uudelleen avioituvuuden aleneminen on ollut viime vuosina hieman maltillisempaa verrattuna ensimmäiseen avioituvuuteen. Kun ensimmäisen kerran avioituvuus pieneni 22 prosenttia vuodesta 2015 vuoteen 2019, niin vastaavasti uudelleen avioituvuus väheni 16 prosenttia

Edell?olevasta kuviosta näkyy, ett?vuosi 2008 on ollut avioituvuuden huippuvuosi 2000-luvulla. Voidaan laskea, ett?mikäli vuoden 2008 avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon olisi pysynyt vallitsevana, niin naimattomista miehist?70 prosenttia ja naimattomista naisista 76 prosenttia olisi avioitunut ennen 50. ikävuottaan. Aikaisemmin jo kerrottiin, ett?vastaavat luvut olivat vuonna 2019 huomattavasti pienemmät, mik?näkyy seuraavastakin kuviosta.

Ensimmäisen avioliiton ennen 50. ikävuottaan solmivien odotettavissa oleva osuus miehist?ja naisista vuosien 2008, 2012, 2016 ja 2019 avioituvuuden ensimmäiseen avioliittoon mukaan, puolisot eri sukupuolta

Ensimmäisen avioliiton ennen 50. ikävuottaan solmivien odotettavissa oleva osuus miehist?ja naisista vuosien 2008, 2012, 2016 ja 2019 avioituvuuden ensimmäiseen avioliittoon mukaan, puolisot eri sukupuolta

Avioliiton solmisella ei ole ikärajaa, joten on mahdollista arvioida eri vuosien avioituvuuden perusteella myös elinikäist?avioituvuutta. Mikäli vuoden 2019 avioituvuus olisi vallitsevana, naimattomista miehist?54 prosenttia avioituisi elinaikanaan ja naisista 59 prosenttia. Vuonna 2008 vastaavat luvut olivat naimattomille miehille 73 prosenttia ja naisille 78 prosenttia. Vanhemmissa ikäryhmiss?avioituvuus on vähäist? mik?näkyy siten, ett?elinikäisen avioituvuuden luvut eivät ole olennaisesti suurempia kuin avioituneiden osuus ennen 50. ikävuotta.

On hyv?pitää mieless? ett?vaikka avioliiton solmiminen edes kerran näyttää vähentyneen, se ei merkitse, ett?parinmuodostus olisi vähentynyt. Koska avoliittoa ei rekisteröid? niin ei tiedet? kuinka paljon niit?vuosittain muodostuu. Perhetilastosta nähdään vain avoparien määr?vuoden lopussa. Jotain kuitenkin kertoo, ett?määr?on jatkuvasti kasvanut. Esimerkiksi eri sukupuolta olevien avoparien määr?oli 263 000 vuonna 2000, mutta vuoteen 2019 menness?määr?oli kasvanut 347 000:een. Vastaavana ajanjaksona aviopariperheiden, joissa puolisot ovat eri sukupuolta, määr?väheni 951 000:sta 930 000:een.

Edell?mainitut prosenttiluvut naimattomien odotettavissa olevasta avioitumisesta on tuotettu muodostamalla elinajantaulun laskentaperiaatteilla avioituvuustaulu. Laskennassa on käytetty viisivuotisikäryhmittäisi?ensimmäisen avioliiton solmineiden avioituvuuslukuja miehille ja naisille. Laskelmassa ei ole huomioitu kuolleisuutta. Se on kuitenkin vähäist?ennen 50. ikävuotta, mink?vuoksi lopputulos antaa hyvän kuvan avioituvuudesta.

Avioituvuus aleni kaikissa Manner-Suomen maakunnissa

Vuonna 2019 vihille mentiin suhteellisesti vilkkaimmin Pohjanmaalla ja vähiten Pohjois-Karjalassa. Avioituvuus väheni suhteellisesti eniten Satakunnassa, 18 prosenttia.

Avioituvuus?maakunnittain?ja koko maassa 2018 ja 2019, puolisot eri sukupuolta

Avioituvuus?maakunnittain?ja koko maassa 2018 ja 2019, puolisot eri sukupuolta
1. Avioliiton solmineet naiset vastaavan keskiväkiluvun 1 000 yli 15-vuotiasta ei-naimisissa ja ei-rekisteröidyss?parisuhteessa olevaa naista kohti.
2. Aluejako 1.1.2020.

Avioliittoon vihkimisist?selvästi alle puolet kirkollisia

Vuonna 2019 kaikista eri sukupuolta olevien vihkimisist?41 prosenttia oli kirkollisia. Kirkollisten vihkimisten osuus kaikista solmituista avioliitoista pieneni alle 50 prosentin vuonna 2012. Luvut perustuvat solmittuihin avioliittoihin, joissa jompikumpi tai molemmat eri sukupuolta olevista puolisoista asui vakinaisesti Suomessa avioliittoa solmittaessa.

Solmitut avioliitot vihkitavan mukaan 2006–2019, puolisot eri sukupuolta

Solmitut avioliitot vihkitavan mukaan 2006–2019, puolisot eri sukupuolta

Ensimmäisen avioliiton solmineista hieman yli 50 prosentilla vihkitapa on edelleen kirkollinen

Vuonna 2019 vihkiminen oli kirkollinen 52 prosentilla eri sukupuolta olevista Suomessa asuneista puolisoista, jotka vihittiin molempien ensimmäiseen avioliittoon. Prosenttiosuus on vähitellen pienentynyt, vuonna 2006 se oli viel?70.

Ensimmäisen avioliiton solmineet vihkitavan mukaan 2006–2019, eri sukupuolta olevat Suomessa vakinaisesti asuvat

Ensimmäisen avioliiton solmineet vihkitavan mukaan 2006–2019, eri sukupuolta olevat Suomessa vakinaisesti asuvat

Mikäli kummankin Suomessa asuvan puolison avioliitto on jommankumman tai molempien puolisoiden toinen, niin siviilivihkimisten osuus solmituista avioliitoista on yli 60 prosenttia. Vuonna 2019 siviilivihkimisten osuus oli suurin, 66 prosenttia, kun kumpikin puoliso meni vähintään toisen kerran naimisiin. Edell?oleva tarkastelu perustuu vain Suomessa vakinaisesti asuviin naisiin ja miehiin, koska näiss?tapauksissa kummankin puolison avioliiton järjestysnumero on tiedossa.

Kansainvälisten avioliittojen muutokset pieni?/h2>

Koko maan avioituvuuden aleneminen näkyi myös kansainvälisten avioliittojen vähenemisen?1 547:st?1 386:een vuodesta 2018 vuoteen 2019. Suomessa vakinaisesti asuvista suomalaistaustaisista naisista 6,8 prosenttia avioitui ulkomaalaistaustaisen miehen kanssa vuonna 2019. Vuotta aiemmin osuus oli hieman suurempi, 7,0 prosenttia. Yleisesti ottaen suomalaistaustaisten naisten kansainvälisten avioliittojen osuus kaikista solmituista avioliitoista on kuitenkin vähitellen suurentunut. Vuosina 1990–2000 em. osuus oli 4–5 prosentin tasolla.

Suomessa vakinaisesti asuvien suomalaistaustaisten miesten ja ulkomaalaistaustaisten naisten solmimien avioliittojen osuus kaikista solmituista avioliitoista suureni 7,0 prosenttiin vuonna 2019 edellisvuoden 5,9 prosentista. Edell?mainitun kaltaisten avioliittojen määr?suureni 1 308:sta 1 449:ään.

Suomalaisten ja ulkomaalaisten välisist?avioliitoista ja avioeroista on enemmän tietoa Maahanmuutto ja kotoutuminen –teemasivuilla .

Edelleen lähes nelj?kymmenest?ensimmäisest?avioliitosta päättyy eroon

Vuonna 2019 todennäköisyys, ett?naisen ensimmäinen avioliitto päättyy avioeroon, oli 38 prosenttia, mik?on yhden prosenttiyksikön suurempi kuin 2018. Vuoden 2019 luku on kuitenkin samalla tasolla kuin vuosina 2005–2018, jolloin se on vaihdellut 38:n ja 40:n prosentin välill? Kiinnostava yksityiskohta on, ett?ensimmäisen avioliiton päättyminen leskeyteen on hieman todennäköisempää kuin avioliiton päättyminen avioeroon. Edell?mainitut todennäköisyydet perustuvat eri sukupuolta olevien avioparien yhden vuoden tapahtumiin, joiden avulla tuotetaan tapahtuman toteutumisen todennäköisyys. Tällöin esim. eronneisuus saadaan tiivistetty?yhteen lukuun. Samansuuntaisiin tuloksiin päästään seuraamalla eri vuosina eri sukupuolta olevien solmimien avioliittojen päättymist?eroon keston mukaan, mutta tällöin eronneisuuslukuja on yht?monta kuin tarkasteltuja avioliittoja solmimisvuosittain.

Yleiskuva on, ett?1990-luvulta lähtien avioeronneisuus avioliiton keston mukaan näyttää olevan hyvin samanlaista, eik?siten riipu avioliiton solmimisvuodesta. Esimerkiksi vuosina 1990–2010 solmituista avioliitoista viidesosa oli päättynyt eroon yhdeksänten?vuonna.

Aivan viime vuosilta näyttäisi kuitenkin olevan viitteit? ett?eronneisuus avioliiton alkuvuosina voisi olla hieman pienentymäss? Esimerkiksi vuonna 2014 solmituista avioliitoista 4,7 prosenttia päättyi eroon kolmantena avioliittovuotena, kun taas vuonna 2016 solmituista avioliitoista 4,0 prosenttia ja vuonna 2017 solmituista avioliitoista 3,7 prosenttia. Vastaavasti toisena avioliittovuotena päättyi eroon vuonna 2014 solmituista liitoista 1,7 prosenttia, vuonna 2017 solmituista 1,3 prosenttia ja vuonna 2018 solmituista 1,2 prosenttia. Täm?0,5 prosenttiyksikön muutos tuntuu pienelt? mutta pienten lukujen ollessa kyseess? muutos on suhteellisesti suuri, 29 prosenttia.

Eräin?vuosina avioliiton solmineiden naisten avioerokertym?vuoden 2019 loppuun menness? puolisot eri sukupuolta

Eräin?vuosina avioliiton solmineiden naisten avioerokertym?vuoden 2019 loppuun menness? puolisot eri sukupuolta

Eronneiden osuus oli pitkään suurinta vuonna 1985 avioliiton solmineilla, kunnes vuonna 1989 solmituista avioliitoista muutaman kymmenyksen suurempi osuus oli päättynyt eroon vuoteen 2017 menness? Järjestys ei ole muuttunut vuoden 2019 aikana. Vuonna 1989 solmituista avioliitoista 42,1 prosenttia oli päättynyt avioeroon vuoden 2019 loppuun menness? Sen sijaan vuonna 1988 avioliiton solmineiden eronneiden osuus, 41,5 prosenttia, on kivunnut yhden kymmenyksen verran suuremmaksi kuin 1985 solmineiden eronneiden osuus. 40 prosentin eronneiden prosenttiosuuteen päätyvät myös edell?mainittujen vuosien lähivuosina avioliiton solmineet: 1982–1984, 1986–1987 ja 1990–1993. Mikäli eronneisuus pysyy samalla tasolla kuin se on jo pitkään ollut, on hyvin mahdollista, ett?myös muut 1980-luvun ja 1990-luvun avioliittokohortit yltävät samalle tasolle eronneisuudessa kuin vuonna 1985 ja 1989 avioliiton solmineet.

Avioeron riski kasvaa voimakkaasti avioliiton ensi vuosina

Avioeron riski kasvaa jyrkästi heti avioliiton alkuvuosina, kuten seuraavasta kuviosta näkyy. Riski on ollut huipussaan kolmantena tai neljänten?vuotena, kun on tarkasteltu vuodesta 1990 lähtien eri vuosina avioliiton solmineiden eronneisuutta. Eroamisen huipun saavuttamisen jälkeen eron riski pienenee hyvin samalla tavalla kaikissa avioliittokohorteissa. Kuviosta näkyy jo edell?mainittu aivan viime vuosien kehitys, jonka mukaan eron riski avioliiton alkuvuosina on hieman pienentynyt verrattaessa vuosia 2015 ja 2017. Tulevat vuodet näyttävät, onko pienenemisess?kyse vain satunnaisvaihtelusta.

Avioerot avioliiton solmimisvuoden ja avioliiton keston mukaan, naiset, puolisot eri sukupuolta

Avioerot avioliiton solmimisvuoden ja avioliiton keston mukaan, naiset, puolisot eri sukupuolta

Samaa sukupuolta olevat solmineet avioliittoja lähes saman verran kuin edellisen?vuonna

Vuonna 2019 samaa sukupuolta olevien solmittujen avioliittojen määr?väheni 376:een edellisen vuoden 387:st? Vuoden 2017 lakimuutoksen jälkeen tapahtunut voimakas lasku vuonna 2018 ei jatkunut vuonna 2019. Tosin miespareilla määrän lasku jatkui edelleen, mutta tät?paikkasi naisparien solmimien avioliittojen määrän kasvu verrattuna edelliseen vuoteen.

Vuodesta 2006 lähtien naiset ovat rekisteröineet parisuhteita vuosittain miehi?enemmän. Tähän ei ole tullut muutosta, kun vuonna 2017 alettiin solmia avioliittoja rekisteröidyn parisuhteen sijasta. Joinakin vuosina uusien naisparien määr?on ollut kaksinkertainen uusien miesparien määrään verrattuna.

Parisuhteiden rekisteröinnit 2002–2016 sek?parisuhteiden rekisteröinnit ja samaa sukupuolta olevien solmimat avioliitot 2017?ndash;2019

Parisuhteiden rekisteröinnit 2002–2016 sek?parisuhteiden rekisteröinnit ja samaa sukupuolta olevien solmimat avioliitot 2017?ndash;2019
1. Vuosi 2017 sisältää sek?rekisteröidyt parisuhteet ett?solmitut avioliitot. Vuodesta 2018 lähtien solmitut avioliitot.

Miesparin vanhemman puolison keski-ik?selvästi korkeampi kuin naisparin vanhemman puolison

Tarkasteltaessa ensimmäisen rekisteröidyn parisuhteen tai ensimmäisen avioliiton solmineita samaa sukupuolta olevia pareja, miesparien vanhemman puolison keski-ik?on ollut koko ajan naisparien vanhemman puolison keski-ikää selvästi korkeampi: pienimmillään keski-ikien ero oli vuonna 2006. Vuonna 2019 ensimmäisen avioliiton solmineiden miesparien vanhemman puolison keski-ik?oli 44 vuotta, kun naisparien vanhemman keski-ik?oli 36 vuotta. Vastaavasti miesparien nuorempien puolisoiden keski-ik?oli 37 vuotta vuonna 2019, kun naisparien nuoremmilla puolisoilla se oli 32 vuotta.

Koko tarkastelujaksolla vuodesta 2002 lähtien ensimmäisen rekisteröidyn parisuhteen tai ensimmäisen avioliiton solmineiden naisparien keski-iät osoittavat lievää laskusuuntaa. Toisin sanoen nykyisin ensimmäisen avioliiton solmineiden naisparien puolisot ovat hieman nuorempia kuin aiemmin. Miespareilla tällaista ei ole havaittavissa.

Ensimmäisen avioliiton solmineiden samaa sukupuolta olevien puolisoiden keski-ikien trendi ei näyt?seuraavan eri sukupuolta olevien puolisoiden keski-ikien suuntaa. Ensimmäisen avioliiton solmineiden eri sukupuolta olevien puolisoiden keski-iät ovat olleet pitkään nousussa, esimerkkin?vaimojen keski-ik?/a> .

Miesten ja naisten keski-ik?ensimmäist?parisuhdetta rekisteröitäess?2002–2016 ja ensimmäist?avioliitto solmittaessa 2017–2019, puolisot samaa sukupuolta

Miesten ja naisten keski-ik?ensimmäist?parisuhdetta rekisteröitäess?2002–2016 ja ensimmäist?avioliitto solmittaessa 2017–2019, puolisot samaa sukupuolta

Samaa sukupuolta olevien parien eronneisuus edelleen alenemassa

Samaa sukupuolta olevien parien eronneisuus on vuoden 2015 jälkeen koko ajan vähentynyt. Aivan viime vuosina eronneisuus on vähentynyt aiempaa jyrkemmin. Sen sijaan eri sukupuolten avioeronneisuus on pysynyt lähes muuttumattomana.

Vuonna 2019 eronneisuuden muutos oli pieni eri sukupuolta olevilla pareilla edellisvuoteen verrattuna toisin kuin samaa sukupuolta olevilla pareilla. Samaa sukupuolta olevien parien eronneisuus aleni 10 prosenttia, kaksi prosenttiyksikköä edellisvuotta enemmän. Samaa sukupuolta olevien parien eronneisuus oli 18 tuhatta paria kohden, edellisen?vuonna luku oli 20. Vastaava eri sukupuolten avioeronneisuusluku pysyi ennallaan ollen 13 tuhatta paria kohden.

Mies- ja naisparien eronneisuuden välill?on ollut selv?ero, sill?naisparien eronneisuus on ollut vuodesta 2004 lähtien huomattavasti yleisempää kuin miesparien. Vuonna 2019 sek?nais- ett?miesparien eronneisuus aleni, mutta naisparien eronneisuus paljon enemmän kuin miesparien. Sen vuoksi koko saman sukupuolen parien eronneisuus pieneni edellsvuotta paljon voimakkaammin.

Rekisteröityjen parien eronneisuus?ja avioeronneisuus 2003–2019

Rekisteröityjen parien eronneisuus?ja avioeronneisuus 2003–2019
1. Erot rekisteröidyst?parisuhteesta 2003–2019. Vuodesta 2017 lähtien sisältää myös samaa sukupuolta olevien avioparien erot.

Lähde: Siviilisäädyn muutokset 2019. Tilastokeskus

Lisätietoja: Timo Nikander 029 551 3250, info@www.leuzz.icu

Vastaava osastopäällikk? Hannele Orjala

Julkaisu pdf-muodossa (336,3 kt)

Taulukot

Tietokantataulukot

Liitetaulukot

Laatuselosteet

Päivitetty 12.11.2020

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Siviilisäädyn muutokset [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-6413. 02 2019. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 18.11.2020].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ssaaty/2019/02/ssaaty_2019_02_2020-11-12_tie_001_fi.html